lauantai 27. huhtikuuta 2013

Gipsailui

En tiedä mistä olen idean alunperin saanut, mutta jo aikaa ennen raskautta muistan miettineeni, että haluan tehdä sitten jokus omasta mahastani sellaisen kipsimasun. Viimeiset hetket sen tekemiseen alkoivat olla nyt käsillä, sillä en halunnut ikuistaa mitään megaisoroikkomahaa.

Googlailin ideoita ja vinkkejä. Löysinpäs myös verkkokaupan, jossa myydään valmiita pakkauksia masukipsin tekemiseen. Minä nyt en tietenkää alkanut maksamaan mitään kolmeakymmentä euroa muutamasta metristä kipsinauhaa ja suojamuovista. Tuota kipsiä kun voi saada joistain apteekeista ja ainakin askarteluliikkeet sitä myyvät. Itse ostin täältä Turusta Muovitukusta, jossa myydään ihan kaikkea. Pähkäilin pitkään paljonko nauhaa mahtaa mennä, mutta tuo ostamani 4 x 2.7m riitti juuri ja juuri. Yhteensä materiaalit tuli nyt maksamaan n. 10 euroa. Jos oisin oikein halunnut nuukailla olisin ostanut kipsijauhetta ja tehnyt siitä semmosen mössön, mitä olisin levitellyt yhdessä ohuen sideharsonauhan  ja valmiiden kipsinauhojen kanssa. Päätin nyt kuitenkin vähän oikaista, sillä hommahan olisi saattanut mennä turhan monimutkaiseksi putkiaivoiselle miehelle, joka pääsi kipsimestarin hommiin. Itsehän pääasiassa vain istuskelin mallina ja huutelin ohjeita.

No joo, tässä siis lopputulos. Tyovaiheiden kuvia ei onneksi tullut edes otettua ;)



Vaikka ei tämä vielä ihan valmis ole. Tähänhän voi keksiä vaikka mitä koristeluja ja tuunailuja. Jotkut on maalannu kiekuroita, kukkasia tai koristellu timanteilla. Googlaamalla masukipsi saa joitain ideoita.

Tällä hetkellä kiinnostavin idea olisi vuorata kipsi vauvan ensimäisen vuoden kuvilla. Tuossa kuvan kipsissä on kyllä pikkasen hienosteltu tissien kanssa. Meikäläisen tisut ovat ihan luonnontilassa ilman kainosteluja :D Luulen, että kipsi saa kuitenkin tällä erää jäädä ihan tuommoiseksi valkoiseksi. Katsotaan sitten vuoden päästä vieläkö tämä valokuvaidea sykähdyttää. Pääni pursuilee tällä hetkellä muutenkin ihan kaikkia muita ideoita, joita täytyy päästä pian toteuttamaan.

Niin no, saapi nähdä tuleeko kipsi oikeasti koskaan minnekään esille. Ehkä sitten 40 vuoden päästä, kun vain kaiholla kaipailen ketunneniäni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti